27.12.09.

Kelit ovat muuttuneet edellisen kirjoittamisen jälkeen, mutta Rasmuksen ilme on aina yhtä pirteä ja eloisa.

Uteliaisuus kaikkeen ympärillä olevaan ja mahdollisesti tulevaan on taattu, esitti mitä tahansa.  Nappisilmät katsovat suoraan kohti ja häntä alkaa heilumaan heti kun jotakin vain vaivautuu esittämään. Kuusenhakumatkakin onnistui tänä vuonna hyvin, kun ei tuota lunta nyt ihan mahdottomasti ehtinyt tulemaan, vaikka myllersivätkin tuon kotimetsän vähän pahanpäiväisesti nuo metsäkoneet. Ei ne kyllä paljon metsän virkistyskäyttöä arvosta.  On niinkuin pommitusten jälkeen koko metsä, mutta kuusi kuitenkin taas löytyi, vaikka hakemisessa olikin.  Ja tosi komea sellainen !

Onneksi tuo emäntä oli varannut vähän evästäkin mukaan!   On tämä lumessa tarpominen kuitenkin aika rankkaa puuhaa.

 19.7.09

Kuva Lapin matkaltamme lintutornilla Luiron suolla.

Vähän hengästyttää tuo kiipeäminen, vaikka olenkin jo melko kokenut luontomatkailija. Menihän ne Luostonkin 564 porrasta ylös ihan noin vain ja takaisin kyllä oli sellaista kivirouniota, että meinasi jo jalkapohjat heltyä, mutta ei se mitään kohti uusia seikkailuja vain tänään, jospa niitä hillojakin löytyisi.

Rasmus - koiramme on puhdasrotuinen Tiibetinspanieli uros, synt. 12.5.2007.  Ostimme Rasmuksen Merijärviseltä kasvattajalta kesäloman 2007 iloksi.

Rasmus oli ensimmäisen kesänsä tosi ihana söpöläinen jo ulkomuotonsa vuoksi ja on varmasti ollut meille, niinkuin eräs henkilö meille sanoikin, niinkuin "iltatähti" vähän liikaa passattu ja huomioitu.
Ollut tulostaa lähtien kaikessa mukana, mustikka- ja jopa hillareissuilla, veneessä, automatkoilla, lenkeillä ja suurinpiirtein kaikessa mitä itsekin teemme.
Alkuun Katilla oli melkoinen tottumineen tähän lattialla etenevään karvakääröön, joka vielä pakkaa tulemaan kohtikin ihan tutustumistarkoituksessa.  Sen kesän loma meni siinä kyllä opettaessa näitä yhteen.
Siihen kyllä kannattikin uhrata aikaa ja silloinen lämmin kesä antoi hyvät olosuhteet ulkosallakin oleiluun.
Nykyisin Rasmus ja Kati ovat niin hyvät kaverit kuin vain kissa ja koira voivat olla, molemmilla on ikävä toisiaan kun ovat erossa ja jälleen näkeminen on aina riemukas.

Rasmus on tänään täysikasvuinen ja tarmokas "talon isäntä", jolla on paimennettavana talon ja sen asukkaiden lisäksi vielä kaksi kissakaveria nykyisin.

Koska itsekin kuntoilemme ja liikumme  luonnossa suhteellisen paljon on Rasmuskin päässyt tai joutunut tallomaan niin mustikkamättäät, hillasuot kuin pienen karhunkierroksenkin portaita ylös ja alas.  Mitä nyt jyrkimmissä portaissa ja riippusilla piti kavuta syliin kun kosken kuohut alkoivat jo liikaa pelottamaan.