Sunnuntai-ilta 27.12.09.

Joulun ja talven kuulumisia tässä pitkästä aikaa.  Syksy on ollut kiireinen ja mennä hurahtanut yhtä´äkkiä tähän jouluun ja rauhaisat joulunpyhät ovat nyt päättymässä.

Olemme viettäneet joulun ajan kotosalla näiden karvaisten kaveriemme seurassa levosta, ruuasta ja joulumusiikista nauttien.  Uloskin olemme uskaltautuneet pakkasista ja pyryistä huolimatta.  ERityisesti Rasmus on niin virkeä, ettei pakkasista tunnu tietävän laisinkaan, ilme on aina yhtä innostunut lenkille lähdettäessä olivatpa kelit mitkä hyvänsä.

Tässä koko joukon sunnuntai ulkoilua:

Lokakuussa kävimme koko joukolla Syötteellä, josko hiihtokelejä jo olisi, mutta silloin saimme siltä osin vielä pettyä, ei ollut sielläkään lunta hiihtää asti silloin vielä ja tännehän lumet tuli vasta nyt jouluksi.  Pian taitaa olla ihan hiihtokelejäkin jälleen.

Sunnuntaiaamu 19.7.09.

Kesäinen aamuaurinko on taas tervehtinyt lomailijaa lämmöllään ja valollaan, vaikka illasta tuntuu jo alkavan syksyn merkkejä.  Jälleen odottaisi uusi automatkamme kohti pohjoista ja mahdollisia hillasaaliita karvaisten kaveriemmi kera.  Edelliseltä matkalta palasimme vasta torstaina ja kyllä kotiinpaluu ja jälleen näkeminen oli ratki riemullinen myös lemmikeillemme.

Varsinkin Kati ja Rasmus halailivat toisiaan koko illan.  Rasmus nuoleskeli Katin korvallisia niin ahkeraan, ettei turkki ehtinyt kuivumaan välillä.  Automatka sujui kyllä jo ihan tottuneesti molemmilta sekä Rasmukselta, että Donnalta. Ainoa hankaluus on Rasmukselle jäänyt pelko autoa kohtaan, kun se onneton kukka tipahti kerran pöydältä alas ja lieko käynyt vähän Rasmusta.  Siitä jäi ilmeisesti ikuinen pelko autoonmenoa kohti ja lopulta annoin tällä reissulla periksi ja Rasmus nukkui jalkojeni juuressa hytissä.

Hyvin ovat oppineet kulkemaan noita valmiita polkuja molemmat hihnassa, tässä tulomatka lintutornilta.

Keskiviikko 1.7.09 ja eka lomapäivä

Aurinko on paistellut viime päivinä tosi lämpimästi, vaikka tuuli onkin aikaa kovaa, niin helteiseltä tuntuu.  Me Korvenkissoissa olemme viettäneet oikein kesäisiä päiviä ulkoillen ja nauttien kesän kauneudesta.  Kati tahtoo vain aina olla omilla reissuillaan ties missä, joten Rasmus ja Donna ovat tutustuneet huomattavasti paremmin toisiinsa, vaikka luultavasti niistä ei koskaa tule sellaisia kavereita kuin Rasmus ja Kati ovat.  Donna on paljon äkäsempi lyömään tassulla koiraakin silmille, se ei ole tottunut sellaiseen kaikki sallivaan jyryämiseen, vaan puolustaa yksityisyyttään hyvinkin topakasti.

Juhannuksenkin vietimme ihan kotosalla nauttien kesästä ja kotiympäristöstä. Kaikki ovat olleet terveitä, eikä mitään haavereitakaan ole sattunut, joten voi rauhassa tässä valmistautua vähän irtiottoon arjesta ja kohti tulevaa Karavaanimatkaa kohti pohjoista.  Saa nähdä minne asti tulee mentyä näiden karvaisten kaverien kanssa.

Sunnuntai 7.6.09

Jospa pistästä aikaa laittaisi jotain muistiinkin näin päiväkirjan sivuille.  Kevät on edennyt kesäksi ja väliin on ollut hellettä ja välillä jopa pakkasta, tänäänkin aamupäivästä näytti, että lumisateeksi taitaa mennä.

No vanha sanontahan kuuluu, että tällaista on Suomen kesä.  Ja alussahan tämä vasta on. Luonto on kuitenkin kauneimmillaan, lehti puussa ja alkukesän kukatkin luovat jo väriloistoa ymrärlle ja onpa todellakin saatu nauttia jo ihan hellelukemistakin.  Ihan mukava alkukesä tähän saakka.

Lemmikkiemm kanssa olemme alkukesästä vähän reissailleetkin ja totutelleet ulkona oloon, Donnakin on oppinut jo tosi hyvin olemaan irrallaankin pihalla kun olemme itsekin siellä. Tulee kutsusta aina esille ja innokkaasti seuraa mihin vain itse menemme.  Rasmuskin yrittää parhaansa mukaan hakea, jos ei heti löydy.

Olemme tosiaankin tehneet pari pitempää autoilumatkaa tässä alkukesän aikan, ensimmäisellä olivat kaikki kolme mukana, mutta viime reissulle jätimme Katin kotiin.  Katilta ei meinannut saada öisin nukuttua kun halusi niin kovasti ulos ja siksi päätimme, että näin kesäisin hänen on parempi olla kotosalla ja hyvin oli pärjäillyt.  Tuli kyllä kovalla kiireellä ladosta heti katsomaan kun pihaan ajoimme takaisin ja voi sitä jälleen näkemisen riemua, kun Kati ja Rasmus taas pääsivät totulle kotipihalle yhdessä vauhtia testaamaan.

Rasmusta ovat meinanneet itikanpuremat kutista, jouduimme käyttämään ihan lääkärissä asti ja laitoimme turkkiin sen ötökkä ja punkkikarkotteen, ettei vain saisi punkkia tuolta pusikoista.  Toivon mukaan se tehoaa vähän muihinkin ötököihin.  Kutisi niin kovin, ettei Rasmus pystynyt olemaan kunnolla enää paikoillaan. Lääkitys on jo helpottanut, en tiedä miten ne niin kovin ovat haitanneet, vaikka RAsmuksenkin turkki on aika tiheä. Ei kissoista ole huomannut, että mitään tietäisivät.  Muuten ovat kaikkii olleet terveitä ja nauttineet kesästä täysillä niinkuin itsekin.

Muistoksi matkoilta laitan muutaman kuvan lemmikeistämme, tosin itse olen vähän hätäinen kuvaaja, joten otokset  eivät ole ollenkaan niiin hyviä kuin mallit.

Päiväkirjan aloitus ke 11.2.2009.

Talvipa onkin vierähtänyt taas jo pian helmikuun puoliväliin ja kevätaurinko paistoi tänäänkin melko mukavasti jo usean tunnin ajan.  Olipa rentouttavaa hiihdellä muutaman asteen pakkaskelillä ihan aidossa metsässä,eikä vain jotain pientä kilometrin lenkkiä edestakaisin.

Ja paluu kotiin lemmikkiemme pariin on aina yhtä lämmin ja kodikas.  Donna oli jo oven takana odottamassa,on varmaan Rasmukselta oppinut, että ylimääräisten äänien kuuluessa oven takaa, sieltä ilmestyy hoitajia kotiin ja niinpä sain "kaapata" Donnan heti ensimmäiseen halaukseen kun ovesta sisään ehti.

Isännät olivat kävelylenkille, ja voi sitä hännänleilutusta kun Rasmuskin ulkoilmasta entisestäänkin virkistyneenä saapui taas tervehtimään pitkän päivän jälkeen.

Sillä aikaa kun koira on omissa touhuissaan ulkosalla, niin kissoilla on sisällä aikaa rauhassa leikkiä keskenänsä ja todellakin Katikin, jo vähän kömpelöstä olemuksestaan huolimatta, innostuu aika ajoin melkomoiseen leikkiin pikkutulokkaamme kanssa.

Eipä voisi rentouttavampaa olla kuin seurata näiden karvaisten kaveriensa touhuja työpäivän päätteeksi  ja saa siitä ainakin kaiken muun lisäksi vielä vähän niinkuin tekosyyn siihenkin, ettei nyt aina kaikki nurkat ole ihan viimeisen päälle järjestyksessä.

Sunnuntaina (naistenpäivänä) 8.3.09

Pimein talviaika on sitten jo kääntynyt kevättä ja uusia haasteita kohti. Meillä kokeiltiin viime viikolla ensi kertaa uutta matkustamismuotoa. Olimme asuntoautollamme kokeilemassa miten tämän eläinkolmikon kanssa sujuu kotiolot pyörien päällä.

Varmaan alussa kaikki uusi vähän kangertaa, mutta ihan kohtuullisesti meni ensi matka.  Donnalla ja Rasmuksella oikeinkin hyvästi, mutta tämä Kati - kollimme, joka on tottunut vapaasti elämään luonnonhelmassa oli kyllä aikamoisissa vaikeuksissa, hiihtokeskuksen hälinä ja vilini ei oikein vaikuttanut kotoiselta.  "Kyllä Korventien rauhassa on eri toista elää", sanoisi Kati varmasti, jos puhelahjoja olisi suotu.

Ei oikein maistunut ruokakaan, puhumattakaan nyt valjaissa pissalle alkamisesta. 

 Kirkkaasti paistava aurinko sai kuitenkin hetkeksi viihtymään Rasmuksen kanssa valjaissa vaunun vierellä ja oma autohan se oli kuitenkin ainoa tuttu tukikohta, johon pyrkiä maailman melskettä pakoon.  Tarkoitus on kuitenkin tätä kokeilua jatkaa ja tehdä uusiakin matkoja koko kotiväen voimin, mihinkäs ne lapsensa heittää kun lähtee jonnekin.

Sen verran oli siinä uusiin toimintoihin totuttelua, että valokuvaaminen jäi valitettavasti koko reissulla tekemättä, ei vain energiaa riittänyt enää tunnelmien ikuistamiseen, kun hiihtämiseenkin piti vähän aikaa riittää.  Jospa sitten seuraavalla matkalla jo ehtisi !

 Tiistai  7.4.09                                         

Näin lepposisissa merkeissä päällisin puolin sujui ensimmäinen Caravaanari lomamme Vuokatinrannassa lemmikkiemme kanssa.

Lähtöpäivänä 30.3. vielä vähän hirvitti, että miten selviämme erityisesti Katin kanssa, joka on tottunut elämään vain vapaana oman mielensä mukaan.   Ihmeeksemme saimme todeta, että näyttää tällainen ihmisten kanssa elänyt kesy eläin tottuvat ja mukautuvan tosi hyvin muidenkin mielen mukaiseen tyyliin.        Ensimmäisenä iltana oli vielä vähän vaikeuksia hyväksyä se, ettei ulos pääsekään noin vain, mutta sitten kaikki sujui tosi loistavasti.

Koko neljän päivän matkan ajan Donna, Kati ja Rasmus olivat mökissä kanssamme ulkolenkkejä lukuunottamatta ja täytyy sanoa, että lemmikit todella kuuluu perheeseen. 

Paljon puuttuisi, jos näitä ei olisi. Vaikka vastustakin  joskus  on, niin huomattavasti mukavampi kuitenkin oli kun olivat mukana, eikä hoidossa vieraalla.

Tässä porukkamme on sunnuntairetkellä, makkaranpaistossa ihan vain kotimetsällä.  Kevätaurinko paistaa ja paljaita mättäitä on jo leikkipaikoiksi ihan riittämiin.   Kyllä tässä kelpaa, kun vähän sai grillimakkaraakin vielä.  Linnutkin jo ovat aloittaneet kevätlaulunsa ja varmaan pesänteonkin, eikä varpaita palele Donnalakaan ollenkaan enää niinkuin talvipakkasilla.  Hankikin vielä kantaa siellä missä lunta on, joten voi juosta ihan mistä vain.